Lokeroituminen?

Ruokatottumuksia ja -valioita on moneksi. Kasvissyöjätkään eivät ole kaikki samanlaisia. Äärimmäisenä esimerkkinä mainitakoon veganismi, joka ei käytä mitään eläinperäistä tuotetta, mikä koskee myös vaatteita ja muita tavaroita. Itse en voisi kuvitella eläväni ilman nahkakäsineitä, -laukkuja ja -kenkiä, vaikka ajatus kokeilla ruokapuolella veganismia esimerkiksi kuukauden ajan kutkuttaa. Kyse taitaa olla enemmän kokkaustaitojen haastamisesta, sillä pidän kananmunia ja maitotuotteita arvokkaana osana ruokavaliotani, mille pitäisi keksiä korvikkeita.

Määrittelen itseni pescovegetaristiksi eli kasvissyöjäksi, joka syö myös kalaa. En tiedä, kuuluvatko kananmuna ja maitotuotteet samaan termiin vai pitäisikö sanoa pesco-lakto-ovo-vegetaristi.

Miten reagoisit, jos kasvissyöjä tilaakin jotain lihaa sisältävää ruokaa ravintolassa? Olen saanut osakseni ihmettelyä, mutta ehkä ihmiset ajattelevat kasvissyöntini olevan teennäistä. Toisaalta joissakin tilanteissa kummastellaan, miksen ota lihatuotteita vastaan tai olen mieluummin vielä parin tunnin ajan nälissäni kuin maistan. Ajatellaanko minua tuolloin nirsoksi?

Tuntemukset vaihtelevat silloin tällöin. Ensiksi mainittuun esimerkkiin sopii tilanne, jossa olen päiväkausia syönyt ravintoloissa ja kyllästynyt yksitoikkoisiin kasvisruokavaihtoehtoihin (loistaviakin ravintoloita löytyy tietysti) tai koen kroppani viestivän, että nyt pitäisi saada vähän lihaa. Toiseksi mainitussa esimerkissä tarjolla on vain sellaisia vaihtoehtoja, mitä en vain voi sietää ollenkaan.

Onko loppujen lopuksi väliä, jos johonkin luokkaan mielletty ihminen käyttäytyykin poikkeavalla tavalla silloin tällöin? Pitääkö sanoa suureen ääneen:"Ai sä voitkin syödä lihaa?" tai "Ottaisit nyt, ei tästä pienestä lihapalasta ole haittaa"? Entä pitääkö loukkaantua, jos on valmistanut liha-aterian ja vieraaksi tuleva kasvissyöjä ei ota muuta lautaselleen kuin lihattomia lisukkeita?

Luulen, että minulle sopii jostava kasvissyönti, jossa lihaa syödään noin kerran kuukaudessa. Ja mielestäni kannattaa kysyä ruokailemaan tulevilta vierailta, mitä kannattaa huomioida, ja olla tuomitsematta heidän ratkaisujaan. En minäkään halua, että minut tuntevat alkaisivat olettaa muiden kasvissyöjien olevan joustavia eli voivan syödä lihaa.

Flunssaruokaa

Viime viikkoina liikkeellä ollut flunssa-aalto iski nyt minuunkin. Se ei kuitenkaan ole toistaiseksi onnistunut nujertamaan minut täysin, sillä jaksoin tänään keksiä jotain uutta kokattavaa.

Flunssaisia neuvotaan yleensä juomaan paljon ja toisinaan myös syömään kanakeittoa. Päätin siis keksiä korviketta kanakeitolle, vaikken ole syönyt sitä flunssaisena muulloin kuin USA:ssa vaihto-oppilaana ollessani vuosia sitten. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jotain tulista on saatava, jotta elimistö reagoisi.

Keittiöstä löytyi tähän hätään chiliä, currytahnaa ja valkosipulia. Pari kuukautta pakastimessa olleet jättikatkaravut pääsivät mukaan kuvioihin. En ollut aiemmin käyttänyt kuorimattomia katkarapuja. Mielestäni pakastealtaista löytyvät kuoritut katkaravut ovat mauttomia ja sitkeitä, joten halusin kokeilla tätä kuorimista. Apu löytyi täältä: http://jokapaivaistaleipaa.blogspot.fi/2010/04/yksi-tapa-toimia-jattikatkaravunpyrstoj.html Ilman tätä käteväksi todettua vinkkiä olisin ehkä sulattanut katkaravut huoneenlämmössä ja paistanut kuorineen.

Vinkin mukaisesti käytin avokadoöljyä ja currytahnaa kuumalla pannulla ennen rapujen lisäämistä. Hetken paistettuani laitoin siitakesieniä, paprikaa, sipulia, chiliä ja valkosipulia joukkoon. Lautaselle laitoin vielä hieman jääkaapista löytynyttä rucolaa. Lisukkeeksi voi halutessa laittaa riisiä. Oli sopivan tulista flunssapotilaalle, mutta tulisuutta voi säätää currytahnan ja chilin käytöllä. Ja niin, katkarapujen kuoriminen ei ollut hankalaa ja maku vastasi odotuksia.

Hampurilaishaaste suoritettu

Otsikko saattaa luoda mielikuvan, että tällä kerralla kirjoittaisin edelleen Saksan reissusta, mutta kyse on syötävistä hampurilaisista. Muistaakseni kerroin aikaisemmin olevani kasvissyönnissä skeptinen hampurilaisten suhteen.

Kukapa ei tykkäisi syödä silloin tällöin kunnolla tehtyjä hampurilaisia? En tarkoita pikaruokaloiden tarjontaa, vaan bistrojen ym. paikkojen ruokalistoilta löytyviä annoksia. Juuri niissä olin aina sortunut valitsemaan lihaa sisältävän vaihtoehdon.

Olimme kavereiden kanssa Köpiksessä ja menimme mukavaan hampurilaisravintolaan. Menussa näkyi vain yksi kasvisvaihtoehto, kikhernepihvillä täytetty purilainen. Annos miellytti makunystyröiden lisäksi silmiä, mutta unohdin ottaa kuvia, sillä päivällisseura oli niin hauska ja juttuja piisasi.

Yllätyin, kun hampurilaiseni oli oikeasti hyvää enkä haikaillut missään vaiheessa kavereideni annosten perään. Voi olla, että kokemus oli helppo vieraassa kaupungissa ja uudessa ravintolassa. Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa, sillä luulen nyt pystyväni valitsemaan myös suosikkihampurilaispaikassani kasvisvaihtoehdon. Toivittavasti sielläkin osataan tehdä vegevaihtoehtoja vähintään yhtä hyvin.

Saksa, makkaroiden maa?

Monella saattaa olla mielikuvana vatsakas mies, jolla on iso tuoppi yhdessä kädessä ja bratwurst toisessa, kun Saksasta puhutaan. Tämän kuvan olen nähnyt lukuisista matkailumainoksista. Olen kuitenkin kuullut myös, että Saksassa arvostetaan tuoreita ruokia ja luomutuotteita enemmän kuin täällä pohjolassa.

Aihe johtuu siitä, että vietimme pitkän viikonlopun kyseisessä maassa. Kyläilymme oli stressannut kovasti 80-vuotiasta emäntäämme jo ennen saapumistamme (vaikka hän oli tietysti innoissaan tulostamme, jota oli odottanut kauan), joten en raaskinut rasittaa tätä rouvaa kertomalla kasvisruokavaliostani. Olen aiemmin nähnyt tämän intohimoisen kokin (jolla on ihastuttava keittiöpuutarha ja vielä erillinen puutarhapalsta) kauhistuneen aiemmin, kun eräs henkilö lähipiirissämme kertoi, ettei syö punaista lihaa, sillä hänen mielestään jokaisessa lämpimässä ruuassa pitää olla esimerkiksi bratwurstia. Iäkkäät ihmiset saavat sympatiani puolelleen jostain syystä. Vuosia sitten join pokkana kahvikupillisen, kun vierailin 85-vuotiaan luona, vaikken tuolloin tykännyt kahvista ollenkaan.

Niin, söin lihaa melkein kahden kuukauden tauon jälkeen. Ruuat olivat kokin tavan mukaisesti herkullisia, mutta en innostunut lihasta enkä nyt jälkeenpäin ole vielä kaivannut sitä. Voi olla, etten myöhemmin pysty syömään lihaa ollenkaan. Eräs kollega kertoi äskettäin syöneensä lihaa viimeksi 20 vuotta sitten eikä voi syödä sitä edes pakon edessä.

Löytyykö Saksasta kasvisruokaa? Kyllä vaan! Kävimme viimeisenä matkapäivänämme Hampurissa Loving Hut-vegaaniravintolassa. Oli ihanaa saada kunnon proteiinipläjäys seitanin ja tofun merkeissä saksalaisten leipätuotteiden mussuttamisen jälkeen!

Kyseessä oli vietnamilainen ravintola. Alemmassa kuvassa näkyvää ginger alea juomalla kuvitteli helposti itsensä Vietnamin hiekkarannoille. Olimme ravintolassa lounasaikaan ja teimme mielenkiintoisen havainnon: jopa 75% asiakkaista olivat miehiä. Kukaan ei ollut ns. hipin näköinen, vaan kaikki näyttivät olevan toimistotyöläisiä pukuineen. Onkohan mielikuvaa saksalaisherroista aiheellista muuttaa, sillä kasvisruoka näyttää kiinnostavan heitäkin?

Kasvisruokailijoiden lentoyhtiö?

Palasin äskettäin työmatkalta. Kauhistuin huomatessani lähtöpäivänä unohtaneeni ilmoittaa ruokavaliotietoja matkaa varatessa, vaikka olen yleensä muistanut tehdä niin.

Lentokentällä ilmoitettiin, että ruokavaliosta olisi pitänyt ilmoittaa kolme päivää ennen lentoa. Paluumatkalle asia järjestyi heti, mutta yrittivät vielä selvittää, olisiko menomatkalla ylimääräistä annosta. Ei valitettavasti ollut, joten ajattelin syödä välilaskukentällä. Turkish airlinesin koneeseen noustuani huomasin kuitenkin menusta, että saimme valita liha- ja kasvisruoan välillä. Ai, mikä helpotus, ettei minun tarvinnutkaan yrittää ehtiä syödä Istanbulin kentällä.

Miksi minulle sitten sanottiin, ettei kasvisruokaa ollut? Olen huomannut, että kaikille kasvissyöjille ja vegaaneille on tapana tehdä yksi sama ruoka, mikä on toki lentoyhtiön taloudelliselta kannalta järkevää. Eli kyseisiltä annoksilta jätetään yleensä maitotuotteita ja kananmunaa sisältäviä jälkiruokia ja leipiä pois. Turkish airlinesin kasvisruuat ovat tulleet aiemminkin tutuiksi, joten en pettynyt tälläkään kerralla.

Ruokaunia

Näin viime yönä unta, että Burger Kingissä eteeni tarjoiltiin erilaisia pihvejä monenlaisilla tavoilla valmistettuna ja sain valita ihan itse, minkä niistä haluaisin hampurilaiseeni. Heräsin ennen kuin ehdin valita pihvini. Muistan harvoin uniani, joten miksi ihmeessä uneksin roskaruuasta...

Kuljin aamulla ratikalla uneksimani hampurilaisravintolan ohi ja jo sen näkeminen etoi. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat jonottaa siihen ties kuinka kauan? Onkohan BK:lla edes kasvisvaihtoehtoa listallaan? Useimmiten ketjupaikoissa ei panosteta kasvisruokaan, joten jätän mieluusti BK:n kokonaan väliin. Suosikkipikaruokalani on Fafas, josta saa mahtavia falafelannoksia. Suosittelen tätä paikkaa kaikille, sillä myös lihansyöjille löytyy vaihtoehtoja sieltä eli kaikki saavat vatsansa täyteen.

Eksotiikkaa keittiössä

Taannoisen etnisessä ruokakaupassa käydyn visiitin jälkeen teki mieli tehdä pitkästä aikaan keittoa udon-nuudeleista. Laitan yleensä siihen tofua, sipulia, porkkanaa, siitakesieniä ja mausteita. Jostain syystä en ole nähnyt siitakesieniä pitkään aikaan kauppojen hyllyillä. Lieneekö huono satokausi? Työpaikkani harjoittelija antoi jotain erikoista kotimaastaan, Koreasta, kuivattua merilevää. Siitähän sai mainion lisukkeen tähän keittoon. Maku oli yllättävän hyvä. Kannattaa lisätä tai korvata jokin tutun reseptin ainesosa tuntemattomalla aineksella, sillä yllätys voi olla positiivinen!